Oho vaikenin, okei syy pieneen taukoon on ollu etten oo ehtiny koneelle. Poni on taas todettu terveeks, ei kuumetta tai yskää ja tiistain kontrollikäynnin tulokset oli normaalit.
Siitä on nyt tasan viikko ku meillä kävi pien haaveri, joka tosiaan nosti miulla palan kurkkuun ja kyyneleet silmiin. Oltiin ponin parin viikon loman takia pitkästä aikaa ajamssa metikössä tietenkin. Mölli innoissaan vaihtelusta ja niin sanotusti kunnon duunista. Ponissa oli enemmän virtaa ja puhtia ku olisin uskonu ja veti yhen mutkan suoraks. mitä sen ei ois kannattanu tehdä. Tiedän vika oli kokonaan miun koska oikasin yhen toisen polun kautta, jos oltais menty sitä normipolkua pitkin tai olisin ollu skarpimpana nii sitä ei ois tapahtunu. Poni siis veti mutkan suoraks ja siinä mutkassa oli aika
mukavan iso kanto. Kärryt heitti ponin perässä reippaasti melkein ympäri ja minä tietenkin lensin kyydistä ja löin jalkani johonkin pirun kiveen. Mölli lähti vetelemään kiitoa eteenpäin säikähtäneenä tyhjiä kärryjä potkiessa. Lähin sen perään ja eka ajatus oli että ei vittu kärryt menee paskaks. en tiiä mitä kävi, mut Mölli veti ympäri ja semmosen umpiryteikön läpi takaisin. Kärryt jäi sitten sinne puuhun kiinni vääntyneinä. Mie lähin juoksemaan ponin perään nii kovaa ku jaksoin, sain seurattua sitä aika pitkälle mut, se on nelijalkainen ja paljon miuta nopeempi joten se hävis miulta. Juoksin täyttä vauhtia ensin tallille, toivoen että se olisi palannut sinne kuten aina sanotaan. mutta turhaan. Soitin meille etsintäpartioksi meijän porukat ja Annin joka oli muutenkin Willeä liikuttamaan tulossa. Lopulta parin tunnnin etsinnän jälkeen Mölli löytyi, yltä päältä hiessä, yskien ja varusteet jalkoihin sotkeutuneena naapurin syvällä metsässä olevalta pellolta. Täysin rauhoittuneena se siellä söi. Saatiin lopulta poni takaisin tallille ja tutkittua. Ainoa kärryjen paskaksi menon ja varusterikon lisäksi oli että ponilla lavassa pienestä kohtaa nahat+karvat pois ja itselläni reidessä kämmenen kokoinen mustelma. Säikähdyksellä selvittiin mutta tosiaan.
Rakkauden ja välittämisen määrän ymmärtää kunnolla vasta kun menettämisen pelko on suurimmillaan.
Keskiviikkona käytiin Nean ja Möllin kanssa sänkipellolla laukkaamassa ja formulassa oli vauhtia, ajamaan ei päästä vielä aikoihin koska kenelläkään ei ole ollut aikaa korjata kärryjä. tarkoitus olisi ohjasajaa mölli vielä tämän viikonlopun aikana ihan vaan testimielessä.
Lauma on myös toki kasvanut, onhan siitä mainittava :p meille muutti alkuviikosta pikku tiikeri. puna-valkoinen Väiski kissa (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti