okei ei ihan kirjaimellisesti. Koulun takia oon taas joutunu hävetäkseni laiminlyömään velvollisuuksiani Möllin omistajana... Ollaan pudottu treeniohjelman matkasta parissa viikossa liiankin keveästi. Siihen tulee muutos äännn yyy tee nyt. mutta niin
Mölli on ollu kevyellä suomeksi sanottuna tarhaillut paljon, juoksutettu, menty pellolla ilman satulaa. käytiin pitkästä aikaa viime sunnuntaina Jansun ja Binsku-ponin kanssa maastossa. Harmillisesti vaan lyhyt retki koska Binsku oli ollu tunnilla aiemmin jo. Jansu on siis yks miun kaveri ja Binsku eli siis Mr. Bean Of Houston on raijan tallilla asusteleva Welsh poni jota Jansu käy liikuttamassa. Käytiin viime talvena ku Mölli tuli miulle ja sit kesällä aika paljon yhdessä maastossa mut nyt ei olla moneen kuukauteen käyty. Teki Ponillekki ihan hyvää nähä vähä muita karvaisia naamoja ku noita mein omia.
Eilen koska pakkaset oli meillä siinä -30 niin en ollu kykenevä koulun lisäksi tulemaan peiton alka pois... eipä siellä olis muutenkaan voinu oikeen mitään tehä ku pallo olis ollu jo jäässä.
Tänään ajattelin että mennään maastoilemaan kevyesti tonne metsästymajan suuntaan semmonen 5-7km lenkki. Poni meni sellaset 1/4 osa matkasta ihan kivasti mut keksi sitten että ei, hän ei liiku eteen suosiolla. tapeltiin lenkin puoleen väliin missä aina käännytään ympäri, ja sit sain sen menemään pari metriä kiltisti joten käännyttiin ympäri. Pelotettiin oikeesti varmaan siinä vaiheessa niitä paria hiihtäjää mitkä ohi meni. Mie istuin ku tatti ja kiroilin hiljaa pienellä äänellä selässä ja poni menee ravilaukkapohkeenväistöpassagepiaffia mitä lie ihme sekoilua sivuttain siinä tiellä ja viskoo päätä ja perää aina ku tilaisuuden saa. Kaiken lisäksi se tie oli reunoja lukuun ottamatta oikeesti tosi liukas. Lopulta poni kaatu tai jotain muuta horjahti aavistuksen etukumaraan ei onneksi pahasti ja lopetti sen sit siihen. Muutti stradegian siihen että alkoi menemään ravia pääylhäällä sellaisella maailman pienimmällä askel välillä. Jonkun matkaa taas tapeltiin kunnes kirjaimmellisesti menetin hermoni.
Tiiän että en ois saanu luovuttaa mut pelkäsin oikeesti et jos se meno ois jatkunu nii poni ois ollu kyljellään jäällä ja mie alla, tai sit ois tullu auto ja törmänny.
Hyppäsin siis alas selästä ja otin taidokkaan amatööri alastulon sieltä huimasta 122senttimetristä ja tietenkin kaaduin, loistavan paikan valitsin, oli muuten ihan helvetin liukas. siinä sitte löin polven johonkin jääkökkäreeseen, olkapää naksahti osittain sijoiltaan (ei uus juttu menee nykyään ite nykäsemällä takas) ja ylös noustessa reväytin vielä ranteen.... Hyvä minä, poni varmaan nauro vieressä ratketakseen.
Kumminkin, talutin sit ponin hoiperrelen kaulasta tukea ottaen tallille ja viisas ihminen takas selkään ku pellolle päästiin ja sit mentiin siellä joku puol tuntia, ravailtiin ja nostettiin laukat. Poni muuttui enkeliksi heti ku huomas et se onnistuu saamaan miut raivon partaalle. :p
Mietin taas sitä vitsiä minkä kuulin ponikunkkareissa elokuussa, pätee ihan 100% mölliin.
Mitä eroa on ponilla ja terroristilla,
Terroristin kanssa voi neuvotella...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti