Tallielämää ja hevospörinää, ponin omistajan näkökulmasta (:
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lastenratsu liikenteessä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lastenratsu liikenteessä. Näytä kaikki tekstit

tiistai 5. elokuuta 2014

Bye bye my love~

Mölli lähti tänään sit maailmalle.

Eli siis vuodeksi tonne kaukaisuuteen ylläpitoon. Ittellä tosiaan on nyt luvassa niitä kiireitä tulevalle vuodelle, ja kaikki oltiin sitä mieltä että on parempi ettiä ponille paikka missä jollakulla on sille oikeesti aikaa.

Parina viime päivinä oon sit käyttäny aikani ponin puunaamiseen ja käytiin ajelemassa viimeisiä reissujamme nyt vähään aikaan. Sydämeen koskee mutta tää oli oikea ratkasu. "Rakkautta on päästää toinen pois vaikka se tarkottaski luopumista"
Tänään kannettiin tavarat uuden poppoon autoon ja pienen ponitappelun jälkeen saatiin neito kyytiin. Heinät nenän eteen koska matkaa oli ja vipat halit.
Sitten lähetettiin pikku neiti matkaan.

You've read the books
You've watched the shows
What's the best way?
No one knows you

You meditate
Get hypnotized
Anything to take it from your mind
But it won't go
You're doing all these things out of desperation
You're going through six degrees of separation

You hit a drink
You take a talk
Watch the past go up in smoke

You fake a smile
You lie and say:
You're better now than ever
And your life's okay
Well it's not, no
You're doing all these things out of desperation
You're going through six degrees of separation

First, you think the worst is a broken heart
What's gonna kill you is the second part
And the third, is when your world splits down the middle
Fourth, you're gonna think that you fixed yourself
Fifth, you see them out with someone else
And the sixth, is when you admit that you may have messed up a little
No, no, there ain't no help, it's every man for himself
No, no, there ain't no help, it's every man for himself


You tell your friends, strangers too
Anyone who'll throw an arm around you
Tarot cards, gems and stones
Believing all that sh*t's gonna heal your soul
Well it's not, no 
You're only doing things out of desperation
You're going through six degrees of separation


First, you think the worst is a broken heart
What's gonna kill you is the second part
And the third, is when your world splits down the middle
Fourth, you're gonna think that you fixed yourself
Fifth, you see them out with someone else
And the sixth, is when you admit that you may have messed up a little


Tältä on nyt tuntunu koko päivän, ohiha tää menee ja tiiän päättäneeni oikein. Marraskuussa tulis kolme vuotta Möllin miulle tulosta. Sen huomaa ku joku on ollu elämässä pitkän aikaa aktiivisesti mukana, Ku se joku on jossain elämän vaiheessa tuntunu siltä ku se olis ainoa joka sun vierelläs on. Sitä jää kaipaamaan eikä irti päästäminen ole helppoa.
Mölli oli pitkän pätkän miu kanssa ja se oli miulla just niinä muuttumisen ja tuskan aikoina.

Olin säälittävä masentunu 8-luokkalainen ku Mölli tuli. Tuntu että joku pitkä aikane unelma tuli toteen ja sillon muistan ku sain valita. Lähteäkkö osastolle vai jäädä kotiin. Möllin tulo helpotti elämää siinä helvetissä mitä se kotona oli. Mulla oli viimein joku jolle voisin avautua ilman että se kääntäis selkäänsä mulle. Pian sen jälkeen aloin itekki parantua. Aloin uskaltaa taas ottaa elämästä kiinni, puollustaa itseäni ja ennen kaikkea olla oma itseni. Ensimmäisen yhteisen vuoden aikana olin kasvanu siitä säälittävästä angsti ponipojasta, tulevaisuuteen katsovaksi onnellisemmaksi yhtä suureksi ponipojaksi ku olin jo ollu. Toisen yhteisen vuoden aikana oli sit enemmän muutoksien tuulia. Oli aika lähtee pois kotoa, alottaa opiskelu.
Sillo tein sen virheen että jätin Möllin taakseni.
Toka vuosipäivä tuli ja olin kauheissa oman tunnon tuskissani. Vietin uutta parempaa elämääni Mikkelissä mut kaipasin vanhaa, osittain koska olin jättäny suuren palan taakse.
Tammikuussa 2014 Mölli sitten viimein muutti miun luo. Aikaa oli vähän kuten oli ennenki ollu mut sentään sain nyt olla kaukana vanhasta helvetistäni, keskellä rakastamiani asioita ja uudessa paremmassa ilmapiirissä, yhdessä ponini kanssa.
Pian tuli kans selväks että tallipaikan ois voinu valita paremmin...... Noh mutta kumminkin.

Nyt on sit tulossa sellanen vuosi että joudun alkaa tosiaan käymään Helsingissä asti viimeisissä psykologi/sossu jutuissani, Koulu alkaa taas ja uudet aineet/ 2 työharjottelua tulee imee paljon tunteja päivistä ja sit on edessä se toisen silmän mittaava leikkaus. Eli paljon on edessä eikä mitenkään olis ollu aikaa.

Gomen Mölli, tullaan pian sua kattoo ja toivottavasti viihdyt tässä väliaikais paikassasi. Vuoden päästä oot taas mun luona enkä enää päästä sua pois!

SEE YA NEXT YEAR






keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

on kiva ku on kivaa

Nea kävi pitkästä aikaa testaamassa että oliko pulla oppinu mitää uutta. Laukat pyöri viikonloppuna yllättävän hyvin ja tuntu et putte oli löytäny positiivisen elämänasenteen taas, suomeksi sanottuna kiima loppu thank goodness!

Sentään toinen on edustava
Perjantaina putteiltiin kentällä kaikkee turhaa ilman satulaa niin että oltiin kaikki kolme ihan läkähdyksissä. Hyvää materiaalia kyllä saatiin kameralla. Lauantaina sit palattiin ajassa taaksepäin ja liityttiin alkeistunnin talutusmaastoon, ilman taluttajaa, kärryillä :DD Poni oli onnessaa ku sai vetää tällee vaihteeks kärryjä ja oli kiva huomata miten onnelliselta se pulla näytti vaikka oliki iha hikisoijamärkä tallille palatessa. Tuli sit siinä viimein näin puoli vuotta myöhemmin tsekattua kunnolla ne tuukkalan maastot. Kärryretken jälkeen Nea kävi vielä peltotiellä nostamassa parit laukat satulan kanssa mut koska tosiaan oli KUUMA ja soija nii jätettiin se siihen kolmeen nostoon ja sit pesulle.

Sunnuntaina otin raajojen oikaisun ja istuin koko 45min keskellä kenttää tuolilla sillä aikaa ku Nea pyöritti Möllillä laukkaympyrät. Vasen tosiaan on kehittynyt ja paljon. Välillä oli tosin lähellä ettei poni tullu syliin ku iski isiä ikävä. Välillä niille ei riittäny puolen kentän mittane ympyrä (tai kuten toissa talvena todettiin ponin vihaavan sitä sanaa eli siis pelkkä pyrä) ja välillä laukka pyöri melkee piruettina mini voltilla. sitä oli huvittava seurata. Mukavasti se kumminki liikku vaikka ratsastaja oli iha kuollu sen jälkee, eli kuten aina on todettu. Näyttää helpolta muttei todellakaan ole sitä.

Wiiiiiiii
Tänään sit koska olin aikaseen ylhäällä nii kävin aamupäiväst tallilla. heitin satulan niskaan ja otin suunnan kohti maastoa. Ihme ja kumma tasan tarkaaan yks vastalause tuli mut seki oli yhellä raipan näpäytyksellä ohi. Käpöteltiin siis aluks pitkällä ohjalla peltotietä mettää kohe ja sit ku päästiin varjoon nii mentii sitä tietä pitki rauhallisesti ravia. Kummallista oli et poni tosiaan liikku ja vesimutalätäkötkään ei ponia "pelottanu." Aiemmin ku sillo alkeismaastossa oltiin perää pitämässä nii käytiin kääntyys sellasen kesantopellon ympäri jossa meni sellane säälittävä polku. Nyt ku aattelin et käydään taas siel kääntyy nii oh my se oli niitetty alas! Päästiin siis ottaa reipasta ravia siihe ja laukkaamaan koska pohja oli perfect. Parissa kohtaa tosin poni oli sitä mieltä että laukkapohkeenväistöavot on kivoja mut yllättävän nätisti mentiin. Kuskilla hyppäs kerran vaa sydän kurkkuu ku melkee käpöteltii kyykäärmeen päältä o.O Käärmestys onneks häippäs ku rymisteltii siel.
Aikamme siinä pyörittyä sit ravattiin reippaasti (Se halus o.O mulle ois käynti riittäny kuumuuden takia mut kuka minä oon pullaa estämään jos se liikkuu ite) takas tallille ja käytiin vielä nostaa vasen laukka kerran siinä kentällä. (yritin kans oikeeta mut ei siit mitää tullu ku eilisen valmennuksen jälkee sinne oli jätetty "pelottavia" tötsiä kentän reunoille eli mentiin kiitoravi ympyrää ja sit yks vasenlaukka. oli aika hieno tunne miten vapaasti ja reippaasti Möllyskä liikku ja viel siitä tyytyväinen että EI PUKITTANU KERTAAKAA Yleensä ku nuo maastolaukat sen ollessa reippaana nii lähtee pyörimään sillä perän nostolla.
Lapsi on siis oppinu jotain käytöstapoja.





Raviputte
Tuskasta nyt ajatella et en pääse putteilee sen kaa talvella sen ylläpitojutun takia, mut vaik nyt aikaa onki nii tiiän että hyvä jos voin kissat pitää elossa ku koulut alkaa kaikkien niitte kiireitte kans.. Nautitaan siis nyt tästä ajasta ja sit palataan uudestaan tähän ens vuonna :) Poni kumminki palaa miulle vielä.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

itsekeskeinen omistaja vai ratsastuskoulun "arvojärjestys"?

Myönnän että alkaa menemään hermot. Pikku lapset mulkoilee minua ilkeesti, yrittävät omia MUN ponin ja lauantainen meinas repiä mun pelihousut lopullisesti.
Tää on toinen kerta sitten hevostelun aloitettuani kun käyn ratsastuskoululla jossa näyttää pätevän tämä klassinen ratsastajien välinen arvotaso. Ja koska oon joutunu laittaa Melodyä juoksemaan tunneilla omien koulukiireiden takia, on nää kyseiset tallilla juoksevat pikku tytöt päättänyt että Melody kuuluu heille. Niitten asenteet mua kohtaan kuvastaa sen selkeästi että ponin omistaja saisi painua mahdollisimman kauas jos se niistä riippuu.

Mutta muutoin, Mölli on piristyny selkeästi tai eron sen flegmaattisuuteen huomaa ku mie saavun paikalle ja se uskaltaa luottaa. Nea oli mukana lauantaina koska se oli Mikkelissä vierailulla, En oo joulukuun jälkee nähny mölliä nii tyytyväisenä ja reippaana ku se oli Nean ollessa selässä. Vähän toki oli pakko naljailla ja kiusata mut muutoin niillä meni tosi hyvin.

Meille kuuluu siis hyvää, jossain määrin.

Mut voin sanoa että kun olin maanantaina öjynny, vaihtanu huovan ja pessy vyön nii ei tosiaan ollu kiva tulla launtaina tallille ja huomata että huopa oli karvassa, pölyssä ja vyö oli kuran peitossa SAMOIN KUIN SATULA. Meldy ei ees ollu ainakaa luvallisesti tunnilla viikolla eikä kenellekkään pitäis tulla mieleenkään käyttää sitä. Mut tosiaan, hieman oikeesti tekis mieli ampua joku koska se satula näyttö siltä että se oli pudotettu mutaan ja sit vasta nostettu sinne tangolle. ARGH, harmi etten nähny Heidiä lauantaina joten en voinu kysyä että tietääkö se jotain asiasta.
Hitto että haluun sen vuokraajan ponille! Sit ainaki tietäis että niillä pennuilla ei olis mitään asiaa koskea Melodyn tavaroihin. Vittu, ei muuta.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Elossa edelleen!

Yosh! Muuttoa itselleni ei tullut, mutta Melody on onnellisesti uudessa kodissaan.
7.1 lastattiin sitten suostuttelun ja tappelun kautta poni raponilla kyytiin, ja otettiin nokka kohti Mikkeliä! Puoltoista tuntia meni autossa kevyesti ja ponikin oli suht rauhallinen. Mikkeliin tultua otettiin poni alas ja vietiin suorinta reittiä uusien kavereiden luo ulos. Melody asustaa siis nyt pihatto  paikalla Tuukkalan tallilla kahden shetukan kanssa samassa tarhassa (en kuollaksenikaa muista niitten kahen nimiä :D). Kyseessä on siis pienratsastuskoulu joten elukoita siellä riittää.

Uutta vuokraaja en sille hankkinut joten oman ehtimiseni lisäksi Mölli on päässyt kiusaamaan pikku lapsia tuntiponina toimiessa. Heidin siis tallin omistajan mukaan tamma on ollut jopa ihan nätisti. Kokeneita sinne selkään on tosin ollut pakko laittaa koska poni on tunnetusti valtava draama queen. Pukkeja on kuulemma tullut, pari kertaa selästä pudottu mutta silti pikku lapset tykkää siitä. Hankala selästä mutta Melody kyllä tietää miten valoittaa maasta käsin muiden sydämet! Täysi enkeli olevinaan :)
Kylmä on kans ollu vähän syynä että omistajalla ollu motivaatio vähän kadoksissa... Mut kyllä se tästä kunhan sää vähän lämpenis!

Tulevasta ei vielä ole varmuutta, Tukkalassa ollaan nyt ainakin toukokuun loppuun, mutta ennen sitä pitäisi selvitä että jäänkö itse kesäksi kotiin Mikkeliin (eli ponikin jäisi) vai lähdenkö nuohoamaan äitini nurkkiin jolloin poni mahdollisesti muuttaisi Sarpalle (ehe en toki oo ees kysyny sille kesäpaikkaa) Jos nyt vaan varmistuisi ensin että missä kaupungissa kesä vietetään. Koulujen alussa sitten elokuussa ainakin ollaan jo palattu ellei "jatketa" niin Tuukkalassa.

Mutta kirjoitellaan taas kun on aikaa! Until next time Ciaó!
Mölli tekemässä tuttavuutta russ-poni Robin kanssa

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

vieläkö sitä lunta tuleee ?!

Hellurei, ponilla oli nyt kärryt viimein perässä!

Mutta ensin , kuluneina viikkoina ei oikeen oo ollu mitään extemporea muutoin, olaan maastoiltu, pyörittää pellolla ja juoksutettu.  Eilen (lauantaina) kävin sitten tämä pitkään odotettu hetki ! Möliähän ei oo ajettu sen jälkeen ku .... ennen lumien tuloa ne kärryt kippas maastossa ympäri ja meni mutkalle ponin karatessa, etittiin sitä sillon monta tuntia. Kärryt on ollu nyt jo jonkun aikaa suht suorat mut, ponin välillä ollessa apina, sovittiin Sarpan kanssa et se tulee mukaan kun laitetaan sille ne kärryt uudestaan perään. Loppujen lopuks se meni hyvin. Poni ei pelännyt ollenkaan ja vaikutti jopa siltä että ajamaan pääseminen teki sen iloseks.
Aloitettiin tosin maastoon lähtö aika tyylikkäästi.... Aateltiin että käydään kiertää naapurin varaston takaa menevän tien kautta, koska se ajotie pätkä mikä menee postilaatikolta noin raijan tallin risteykseen on aika ahdas, muutoin meni ihan nätisti vaikka ensi kertaa sieltä Möllin kanssa mentiin, sitten tultiin siihen kohtaan että jaahas, tietä ei ookkaaa aurattu enää, nojaa. Aateltiin et ei siin paljoa lunta oo joten lähetiin menemään. n.20metrin jälkeen sit kävi niin että poni uppos, kärryt uppos ja myö hypättiin alas. Kyllä.. Olis voinu ajatella vähä enemmän et mennäänkö vai ei. Nimittäin oli aika raskas kaikille kolmelle mönkiä siellä hangessa ku sitä yls valehtelematta meitä napaan ja ponia puoleen kylkeen. Lunta oli suorastaan niin paljon että jos meidän urhean oriimme Zadamin (95cm) olis tuonu sinne nii ponista ei ois näkyny yhtään mitään.

Rämmittiin urhoollisesti sitten sieltä lumesta tielle ja jonkun aikaa vedettiin sitten henkeä ja hypättiin kyytiin takas, käveltiin jonkun aikaa ja sit ravattiin hiekkastentie/lainpellontien risteykseen, jonka jälkeen käännyttiin takas ja ravattiin jonkun aikaa, ja sit käveltiin kotiin. Ylpeä olen, olisin ees pientä apinointia odotannut ponilta koska se kyl olis nähny tilaisuutensa siinä että laitettiin kärrit perään, mut lukuunottamatta yhtä pintä aasin loikkaa,se käyttäyty oikein nätisti koko lenkin.

Kuvia ei nyt oo vaikka on otettuu :(( koska en saa tätä romua toimimaan.

Tessa kävi kans viime viikonloppuna tunnilla ja pitkän tauon jälkeen lopulta sai vastahakoisen ponin kävelemään ja pysätymään itse. Kaasu ja jarru toimii siis jotenkun kuten ! bueno~

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

mistä. sitä. energiaa. tulee ?

Poni on samanlainen kuin omistajansa. vai toisin päin ? aluks oli Melody sulfa kuurilla ja nyt  oon mie antibiooteilla... erikoista. kumminkin

Laitoin eilen Möllin arkun talvikuntoon, kevyet loimet pohjalle ja sadeloimet päälle jne. ja Nea ratsasti sitten ponilla navettaa ympäri ja meijän orhipoikien sisälle oton jälkeen heitin ne pellolle juoksemaan. Mölli joutu kolmen eri ratsastajan rääkkiin, aluks ratsasti Nea kiltisti satulalla hienosti (hiton kouluratsastaja :D) sit ilmennyn mie, linkasen satulan hiiteen ja tuun rallittaa sinne ja sit Sarppa halus kokeilla olla poniratsastaja.. mut se halus satulan :p.

tänään sit kävi Tessa taas ja Möllissä oli liikaa energiaa, käytiin koulun kentällä koska aidat ja oikeesti. Mölli veti kunnon ravi kiitoa aluks sitä kenttää ympäri ja sit se lähti pienestä käskystä rallittaa sitä ympäri laukalla. aika ihme fiilis oli. Niin siis, mie linkasin itteni sinne selkään eka koska se kaipas pienen kurinpalautuksen selkeesti ennen Tessan selkään nousua, mut Tessalla meni loistavasti. khrm, myönnän että olin ite ihan hiton väsyny ja varmaa aikalailla antibiootti pöllyssä joten Nea sai leikkiä opettajaa, meillä oli laatu luokan tunnin pitäjät, laatu luokan poni ja laatu luokan amatööri ratsastaja. Parempiha se on olla laatu luokan amatööri ku ´huonon luokan ammattilainen ;9 eiks jeah?

Anni harrasti lännenmeininkiä Willellä, taustalla näkyy myös mie ja Mölli (:
Huomiselle suunnittelin vieväni möllin kevyesti ajamalla maastoon koska ittelläni on lääkärin määräämä sairasloma vielä huomisen. sounds like a plan, voi olla että ajelen Willenki huomenna.
Hieman on sad fiilis koska ollaan ny pohdittu Sariannan kanssa että voi olla että meidän suloisella sumutorvi Zadamilla saattaa olla kimosyöpä.... Toivotaan että ei mut sitä ei ikinä tiedä, se ei oo nimittäin tullu vieläkään kuntoon ja on jatketulla sulfakuurilla. Ja mehän kaikki tiedetään että jos se on kimosyöpä nii Zadam lähtee automaattisesti vihreämmille laitumille. Se on kumminkin jo 15-vuotta että... silti, meillä oli niin paljon toiveita sen suhteen. Zadam on ehkä kauhea kauhukakara mut on se tän puolen vuoden aikana mitä se meillä o ollu nii ehdottomasti vakiinnuttanu paikkansa meidän talliperheessä.


lärvit... Mölli on oikee sulone ja miut vois rajata pois kuten aina :p

 Tui n__n